Oletko ollut mukana muutostyössä, jossa joku on saattanut todeta ääneen: “Ei tällä meidän työllä ole kuitenkaan mitään merkitystä”? Tai oletko itse kokenut kiusallista näennäisosallisuuden tunnetta?
Et ole kokemuksesi kanssa yksin.
Meillä toteutetaan valitettavan paljon organisaatiomuutoksia niin, että pieni ydinjoukko valmistelee muutoksen pitkälle etukäteen. Oikeastaan niin pitkälle, että se on jo toteuttamista vaille valmis. Vasta tämän jälkeen käynnistetään oikeaoppinen muutosjohtamisen oppien mukainen sidosryhmäyhteistyö.
Olen itsekin fasilitoinut tällaisia tilaisuuksia.
Toisinaan pienen ydinjoukon kanssa tehty ja pitkälle viety valmistelu on perusteltua. Näin voi olla erityisesti korkean riskin hankkeissa tai tilanteissa, joissa muutoksen valmistelu edellyttää erityistä asiantuntemusta. Esimerkiksi potilastietojärjestelmän käyttöönotossa, kriittiseen tietoturvaan liittyvässä muutoksessa tai muussa korkean asiantuntemuksen tilanteessa, jossa valmistelu edellyttää teknistä, juridista tai vaikkapa kliinistä erityisosaamista.
Mutta komplekseissa ja laaja-alaisissa muutoksissa sidosryhmien aito osallistaminen on välttämätöntä. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun tavoitteena on yhdistää toisistaan erillään olevia palveluprosesseja sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tuottavuuden aikaansaamiseksi.
Todellinen, uutta tutkiva ja luova muutos tapahtuu niin sanotussa rajakohteessa (boundary object), jossa tehdään organisaatiorajat läpileikkaavaa rajatyötä toimintojen uudelleen organisoimiseksi. Se edellyttää, että muutostyöhön osallistuvien toimijoiden keskuudessa syntyy arvostava ja riittävän turvallinen tila, jossa osallistujat voivat päästää irti valta-asemastaan ja asettautua tutkimaan muutoksen mahdollisuuksia ja käytössä olevia kyvykkyyksiä.
Jos tällaista tilaa ei synny esimerkiksi kiireen, epäluottamuksen tai arvostuksen puutteen vuoksi, kasvaa riski näennäiselle yhteistyölle, jolloin ollaan vain rajalla ja pahimmillaan tiivistetään osaoptimoinnilla organisaatioiden rajaa entisestään.
“Haastateltaviemme kokemusten perusteella voidaan kuitenkin myös tulkita, että hyvinvointialueuudistus yhteisenä toimintaa koordinoivana rajakohteena jäi lopulta muodostumatta.” — Bäcklund ym., 2025
Hyvinvointialueuudistuksessa käytiin monin paikoin rajalla, mutta rajakohteessa pyrittiin usein lähinnä selviytymään. Tämän vuoksi palvelujen yhdyspintojen integraatio ei kaikilta osin kyennyt lunastamaan uudistuksen lupauksia.
Hyvinvointialueuudistuksessa ei ehditty katsoa riittävästi sidosryhmien kanssa kohti tulevaisuutta. Puutteellinen sidosryhmätyö näkyy valitettavasti nykyisessä palvelujärjestelmässä monenlaisena epäselvyytenä ja hähmäisyytenä. Siksi nyt olisikin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota strategiseen kunta- ja hyvinvointialueyhteistyöhön, sellaiseen yhteistyöhön, jossa myös järjestöjen ja kansalaisten osallisuutta pidetään aidosti arvossa.
